Tästä kirjasta ei painos lopu!

Tiistaina tulee tasan vuosi siitä, kun "julkaisin" ensimmäisen neuleaiheisen suomalaisromaanin - netissä, kun muutama kustantaja sen torppasi enkä kokenut halua ruveta kehittelemään "lisää dramatiikkaa" tai vielä enemmän ihmissuhdesotkuja ja taas pommittamaan uusia kustantajia.

Kyseessä on siis 30+ -ikäisestä Annista kertova romaani. Annilla on periaatteessa kaikki hyvin: miehellä on menestyvä firma, on omistusasunto ja talous turvattu. Anni itse on akateeminen pätkätyöläinen, jonkin verran epävarma ja yksinäinen. Ystävän yllytyksestä hän perustaa blogin ja löytää vähän ajan kuluttua käsityöblogit, mutta tyytyy pitkään vain ihmettelemään muiden taitoja. Anni itse kun on mielestään syntynyt peukalo keskellä kämmentä, vaikka tällä hetkellä vetääkin käsityöyrittäjien markkinointihanketta. Kun sitten uusi blogituttava haastaa Annin kokeilemaan käsitöitä, alkaa tapahtua - eikä vain neulekorissa... Kaikkien mielestä ihmisellä pitää olla harrastus ja "oma juttu", mutta miten käy, kun hän todella sen oman juttunsa löytää? 

Koska tarkoitus ei ollut rikastua kirjalle vaan ainoastaan saada tarina julki, kehitin omanlaiseni ostotavan. Ja kuinka ollakaan: ihan ilman maksullista markkinointia, pelkästään omien ja ystävien blogien, Kirsin arvostelun sekä parin lehtijutun avulla kirjaa on mennyt tähän päivään mennessä kaupaksi 124 kappaletta!

Tärkeintähän tässä ei ole tietystikään myyntiluvun suuruus, vaan se, että 124 henkilöä on tehnyt jotakin hyvää - jotkut useammankinlaista - muille ihmisille. Jotkut ovat antaneet rahaa tai tavaraa, jotkut vertaan tai aikaansa, jotkut keksineet vielä mielikuvituksellisempia hyvän tekemisen keinoja. Välillä olen lukenut kertomuksianne kyynel silmäkulmassa ja aivan häkeltyneenä siitä, miten paljon hyvää voi pienellä asialla saada aikaan. Kiitos siitä!

Viime aikoina olen saanut viestejä, joissa kysytään, vieläkö kirjaa saa, ja pahoitellaan myöhästymistä. Haluankin muistuttaa teitä kaikkia siitä, että tämän kirjan ostamisesta ei voi myöhästyä. Tästä kirjasta ei painos lopu koskaan. Kun ilmoitat minulle hyväntekeväisyyden tavan, jolla haluat kirjan lunastaa, lähetän sinulle linkin pdf-tiedostoon, ja siinä se. "Myyn" siis Oikein nurin -romaania niin kauan kuin netti pysyy kasassa!

Koska viimeisimmästä kirjan-lunastus-listasta on kulunut melkein 11 kuukautta, on jo korkea aika julkaista uusi. (Jos haluat nähdä kirjan "myyntitilaston" sekä tarinan syntyvaiheet, kannattaa klikata tästä.) Tässä siis Oikein nurin -romaanin lunastamistavat karkealla jaottelulla suosituimmuusjärjestyksessä. Koska tosiaan monet ovat ilmoittaneet useamman maksutavan, tässä lueteltujen hyvien tekojen yhteissumma on isompi kuin myytyjen kirjojen luku.




1. Hyväntekeväisyysneulontaa 33 

2. Vapaaehtoistyötä 19 

3. Kirkon Ulkomaanapu 12 

4. Tavaralahjoitus 11 

5. UNICEF 6 

6. Näitä on muistettu 4 kertaa: 

• Kummilapsen hankkiminen 
• SPR
• Vaaka ry 
• Verenluovutus

7. Näitä on muistettu 3 kertaa: 

• Fida 
• Mannerheimin Lastensuojeluliitto 
• Suomen Lähetysseura

8. Näitä on muistettu 2 kertaa: 

• Hyväntekeväisyysompelua 
• Lastenklinikan kummit 
• Ortaid (ortodoksisen kirkon ulkomaanapu) 
• Roosa nauha

9. Ja näitä on muistettu kerran:

• Afrikansarven nälkäänäkevät 
• Amnesty International 
• Eläinsuojeluyhdistys 
• Kirkon nuorisotyö 
• Ensi- ja turvakotien liitto 
• Heli-hengityselinliitto 
• Koululuokan levy 
• Kuurojen liitto 
• Kuurojen lähetys 
• Laitetaan rakkaus kiertämään 
• Lähetystyö 
• Lääkintähelikopteri 
• MS-liitto 
• Parkinson-liitto 
• Plan 
• Pohjanmaan näkövammaiset 
• Saksan Etiopia-keräys 
• SOS-lapsikylä 
• Suomen Pakolaisapu 
• Tukilinja-lehti 
• TYKS/lasten syöpäosasto
• WWF 
• SEKL 
• Ystävän opinnot 

KIITOS YSTÄVÄT!

Lisää pääasioita

Kuten tiedätte, olen innostunut ompelemaan pipoja tänä keväänä. Minun päänihän ei kestä kylmää eikä aurinkoa, joten huhti-toukokuu ja ehkä syyskuu ovat ainoat ajat, jolloin pärjään paljain päin - paitsi tällaisena huhtikuuna, jolloin kevät ei vain tule.

Ongelma on vain ollut se, että sekalainen ja vaatimaton kangasvarastoni ei sisällä juurikaan trikoota, koska en omista saumuria. Ja tuntui hullulta lähteä ostamaan kangasta pipoja varten, kun kuitenkin tavaraa on joka paikka täynnä ja valmiin pipon ostaminen tulisi todennäköisesti edullisemmaksi.

Sitten hoksasin jostakin blogista, että vanhoja vaatteitahan voi kierrättää myös materiaalina. Koska kuluneena talvena olemme yrittäneet tyhjentää paikkoja mahdollisen muuton varalta - jota ei onneksi tule - olen myös surutta heitellyt pois vaatekaapista niitä harmillisesti kutistuneita vaatteita. Useimpien perään en itke, mutta on joillakin silti vähän tunnearvoa, kuten näillä kahdella Kanarialta ostetulla topilla.

Molemmat ovat erittäin miellyttävää materiaalia (joskin näköjään rypistyvää, hm) ja toki venyisivät lähes äärettömyyksiin, mutta eivät välttämättä imartele nykyvartaloani.

Niinpä keksin: pidän topit itselläni - pipojen muodossa.

Nämä on ommeltu samalla Ninnun kaavalla kuin aiemmatkin, mutta yksinkertaisena, eli ilman vuoria. Kukkapipoon sain siistin reunan leikkaamalla palat topin helmasta, mutta strassipipon reunan jouduin kääntämään, kun painatus oli niin korkealla että palat piti leikata keskeltä toppia.

Kukkapipo on jo testattu ja hyväksi havaittu, ohuempi strassipipo odottelee lämpimämpiä säitä.

Näiden myssyjen myötä toivotan kaikille iloista vappua!

Roiteja lissää

Tänä talvena en ole kirjaimellisesti juuri jaksanut tehdä käsitöitä. Työ ja elämän eritasoiset murheet samoin kuin tämä loppumattomiin jatkuva talvi ovat vieneet voimat täysin. Olemme istuneet tuntikaudet iltaisin tuijottamassa dvd:ltä CSI:tä, mutta vasta viime aikoina olen samalla neulonut. Vielä vuosi sitten olisin aikaansaanut niiden sessioiden aikana ties mitä, tänä talvena vain en ole edes jaksanut ajatella puikkojen heiluttelua.

Pitkään tämä oli ainoa valmis käsityö, ellei myssyjä lasketa...

Malli: Omasta päästä ja jäikin viälä... Virkkasin ympyröitä niin kauan kuin Toikan Ruskaa riitti ja sitten yhdistelin ne Natruwollella hassuksi ponchoksi. En tiedä, tuleeko tämä ikinä olemaan päälläni, mutta en keksinyt kahdesta Ruska-kerästä muutakaan tekemistä. :)

Lanka: Toikan Ruska 240 g ja Naturwollen käsinkehrättyä lankaa 90 g

Koukku: 6,5 ja 10 

Sen vähän, mitä olen tänä vuonna neulonut, olen yrittänyt tehdä omista varastoista. Minulla kun on paha tapa helliä lankoja ja säästää niitä loppumattomiin sitä täydellistä ohjetta odottaessa - vaikka se on kuitenkin loppujen lopuksi vain lankaa ja sitä saa kaupasta lisää.

Tapiolta joskus mukaan lähtenyttä Dropsin Silke-Tweediä olin hellinyt, kunnes päätin, että nyt teen siitä jotakin. Roiti-muodin innostamana halusin rouheasta villasilkkisekoitteesta ihan simppelin laatikkopuseron, joka ei ole liian kuuma mutta lämmittää - jos säät jatkuvat tällaisina, tälle on varmaan käyttöä juhannuksena!

Selasin ohjekansiotani ja löysin valokopion peruspusero-ohjeesta jostakin lehdestä - layoutista päätellen voisi olla vaikka Moda. Valitettavasti numerosta tai edes vuosikerrasta ei ole hajuakaan. Otin ohjeesta silmukkamäärät ja kavennukset, joskin neuloin puseron tietysti pyörönä. Tämä on muuten ensimmäinen alhaalta ylös neulomani pusero pitkiin aikoihin, ihan hauska tehdä joskus näinkin! Olkasaumat kiinnitin kolmen puikon päättelyllä ja hihojen silmukat poimin hiha-aukoista ja neuloin ne sitten ylhäältä alas. Helman luomisen ja hihojen päättelyt tein kaksinkertaisella langalla ohjeen mukaan, ja mielestäni sain ihan siistit reunat. Tosin kaula-aukosta tuli sen verran antava, että sitä piti kuroa umpeen, mutta sehän vain sopii tällaiseen roitiin.

Malli: Todennäköisesti jostakin Modasta, ilmestymisajankohta tuntematon

Lanka: Drops Silke-Tweed, 325 g kokoon 42/44

Puikot: 5 mm

Muuta: Pintaneuleeksi neuloin joka toinen kerros 1o, 1n ja joka toinen kerros oikeaa

Kuvat on napattu parvekkeellamme, jonka ehdimme laittaa kuntoon pääsiäisenä mutta jossa ei sen jälkeen ole taas vaihteeksi tarjennut paljonkaan oleilla lasituksesta huolimatta. Onneksi jo ensi viikolle luvataan peräti yli 10 asteen lämpötiloja! Ja neulomisen ilokin on vähinsä palautunut, tällä hetkellä työn alla alpakkaliivi. Siitä enemmän seuraavassa numerossa tai joskus... :)

Oikein vai väärin hassu?

Totesin Samille, että pakko saada näistä parista ompeluksesta kuva. Tietysti voisin tulla tulla pelkästään toivottamaan riemullista pääsiäistä niille, jotka vielä täällä käyvät, mutta tulevathan sitten muistiin merkityiksi.

Vaikka kevät on tänä vuonna ollut lähinnä yöpakkasia ja lumituiskuja, aloin kuitenkin kaivata villamyssyjen rinnalle ohuempia päänsuojia - paljain päinhän en juuri pärjää. Googlettelun tuloksena löysin Ninnun blogista ohjeen kääntöpipoon. Ensimmäinen versio syntyi kaapissa kutistuneesta mutta käyttökankaaksi jätetystä Marimekon Ananas-kuosisesta hellemekosta...

...ja toinen versio Halpa-Hallin aikanaan myymästä kukikkaasta puuvillasta. Tässä vain vuorina trikoota, mutta ihan mukavalta tuntuu silti.

Ananas-kuosinen oli opettelukappale, sillä huonona ompelijana ja vielä huonompana ohjeiden lukijana tein loppuvaiheen ns. omasta päästä (ja jäikin viälä värkkiä!). Kukkamyssyn kanssa olin sitten tarkempi, jopa oman Kaisan tekemä -merkkini hurautin saumaan.

Samin mielestä nämä ovat hassuja, mutta ainakin toistaiseksi hän on vielä juljennut kulkea seurassani, vaikka olenkin myssyillyt - eli ilmeisesti ovat hyvällä tavalla hassuja. Kukkamyssyä ulkoilutin heti saman tien Titanicin 3d-näytöksessä, eli jos naama on väärinpäin, niin se johtuu vain tästä lähes ainoasta elokuvasta, joka saa minut itkemään.

Ihanaa pääsiäisaikaa teille!

Ihan ensiksi: kiitos kilteistä kommenteista edelliseen postaukseen ja ennen kaikkea siitä, että ainakin väitätte kaivanneenne nukkisjuttujani. :) Ja ihan erikoiskiitos MiEiVille, joka muisti minua näin suloisella palkinnolla, vaikka tämä Kerällä-blogiparkani on ollut ihan tuuliajolla viime kuukaudet.

Tunnustukseen liittyi muutama tehtävä:
1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän palkinnon.
2. Kirjoita seitsemän satunnaista faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä sama award 15 blogille/bloggaajalle

No niin, minähän en näitä eteenpäin jaa, mutta itsestään on aina kiva puhua! :) Pysytellään nyt blogin aiheen mukaisesti käsityölinjalla...

1. Tänä vuonna yritän neuloa varastolangoistani, joten lankashoppailu on syrjässä.
2. Siksi olen ihan pihalla kaikista uutuus- ja muotilangoista.
3. Tosin en ole neulonut juuri mitään viime viikkoina - syynä kovat työkiireet ja hirveä väsymys.
4. Silti haaveilen kivoista vaatteista joita haluaisin tehdä.
5. En ota stressiä neulomattomuudesta - se on harrastus, ja innostus harrastukseen saa vaihdella.
6. Hermostun tämän tuosta lehtikauppiaisiin, jotka tyrkyttävät Suurta Käsityölehteä tai Modaa ja kieltäytyessäni tilauksesta kysyvät: "Etkö enää tee käsitöitä?" Mitä tekemistä näillä kahdella asialla on toistensa kanssa!
7. Virkkauksesta osaan vain ketjusilmukan ja pylvään.

Olikohan tässä tarpeeksi outoja tietoja... :D Hyvää viikonloppua!

Talossa tapahtuu

Hilda-rouva ja Henrik-herra olivat lasten kanssa sukuloimassa Helsingissä rouvan vanhempien luona, ja olisi pitänyt arvata, että putiikeissa piti juosta päivänä jos toisenakin. Onneksi rouvan äiti toimi ostosten teossa ylipäällikkönä ja Henrik saattoi livahtaa tuttaviensa luo vaihtamaan kuulumisia totilasin ääreen, kun appivanhempien piika katsoi lasten perään.

Mutta sen tietää, että melkoisen tavarakuorman kanssa tultiin kotiin. Rouva löysi vihdoin unelmiensa vaatekaapin - tosin puusepällä oli se vielä maalauspuolissa, mutta rouva ilmoitti, että kyllä heidänkin kylältään maalia löytyy, kaappi lähtee mukaan heti!

Ja mitä kaikkea tärkeää muuta kotiin tulikaan! Hilda-rouva sai vihdoin mukaan ompelukoneensa ja -rasiansa, ja sen lisäksi haettiin Stockmannin kauppaliikkeestä pari lamppua ja pesukalusto. Muistettiinpa Iita-piikaakin lihamyllyllä ja uudella maitotonkalla, edellinen kun alkaa olla puhki ruostunut. Nyt kelpaa Manta-siskon hakea tinkimaitoa naapurista.

Kotiin tultua piti uudet kalusteet ja tavarat heti saada paikalleen. Kun ei uutta pöytää siihen hätään mistään saatu, katosi lastenhuoneesta leikki- ja askartelupöytä. Toisaalta Ainon mielestä on toisaalta hauskaa, kun huoneessa mahtuu vaikka hyppäämään narua, ja Vainö voi rakentaa junaratansa vaikka Pietariin asti eikä heti tule jokin huonekalu vastaan.

Sitä täydempi on nyt isäntäväen makuuhuone, jonne hankittiin myös pesukomuuti ja etsittiin tila uudelle kaapille ja lasten pöydälle, josta tuli rouvan ompelupöytä.

Saa nyt vain nähdä, millaisia luomuksia rouvan käsistä syntyy - jotenkin Iita-piika keittiössä vähän hymähtelee ajatukselle. Mutta rouva on jo innolla selannut muotilehtiä ja suunnitellut uutta kevätpuvustoaan.

Nyt matkalaiset kuitenkin hengähtävät hetken salissa, jonka kalusto saatiin juuri jouluksi maalattua. On sentään mukava olla taas kotona!

Tein tänään shoppailukierroksen Seinäjoen nukkistavarakaupoissa. Lihamylly, hinkki, ompelukone, ompelurasia ja molemmat lamput Lahjapuoti Tirinasta Vapaudentieltä, vaatekaappi ja pesuvati sekä kannu juuri Anttilan alakertaan muuttaneesta Paperinauhasta. Pesukomuuti on kylpyhuoneenkalusteiden mukana tullut pesuallaskaappi, josta irrotin hanan..

Kiitos Tanja!

Olemme Tanjan kanssa käyneet talven aikana oravannahkakauppaa: minulle tarpeettomia kirjoja pääsi hyvään kotiin, ja tänään sain itse paketin. Ihana neulelehti, kortti ja suklaata parissakin muodossa - KIITOS!!
Kaikki tuli tarpeeseen juuri nyt, neulelehti auttaa kadonneen innon löytämisessä ja suklaa auttaa ylipäänsä kaikessa...

Kun en minä mitään tee...

...näytän edes, että aion joskus jotakin tehdä. Kevään toivossa eletään, mutta varmuuden vuoksi tilasin Kangas-Mallalta huovutettua villakangasta kolmeen (3) puolihameeseen. Nam.